22.11.2017

SISUSTUKSEN ENSIMMÄISET X 5


Useammasta blogista on voinut viime aikoina lukea listauksia oman kodin viidestä ensimmäisestä merkittävästä sisustushankinnasta. Idea listaan on lähtöisin  Valkoisen Harmajan Suvilta, joka keräsi omat tärkeimmät viisi hankintaansa ja kehotti muitakin tarttumaan aiheeseen mikäli siitä innostuu ja minähän innostuin!

On ollut hauska lukea mitä muiden viisikosta löytyy ja pohtia samalla mistä esineistä tai huonekaluista se oma top viisi koostuisi. Moneen kodista löytyvään hankintaan liittyy mukavia muistoja tai muuta tunnearvoa, jonka vuoksi ne voisi nostaa niiden merkittävimpien joukkoon. Harkinnan jälkeen omaan listaani pääsi sekä itse hankittua että myös lahjaksi saatua ja löydettyä, eräänlaisia hankintoja kai nekin.




Ensimmäisestä omasta kodista saakka mukana kulkenut

Tämä pieni ruskea arkku on kulkenut mukanani jo pian kaksikymmentä vuotta eli siitä saakka kun muutin opiskeluaikanani ensimmäiseen omaan kotiin. Arkku on ollut alun perin maalla, en muista olisiko se siellä ollut koskaan missään käytössä vaiko vain lojunut vintillä, josta sen ensimmäistä omaa kotia sisustaessani mukaani otin. Sen on joku sukulaismies joskus vuosia vuosia sitten tehnyt ja samalla nimensä arkun pohjaan kirjoittanut.

Arkku on toiminut niin yöpöytänä, sivupöytänä tai muuten vaan kulkenut nurkasta toiseen. Arkun sisältä löytyy kaikki teini- ja nuoruusvuosien aarteet päiväkirjat mukaan lukien. Avainkin on muistaakseni jossain tallessa. Vaikka arkku ei ehkä sisustuksellisesti nykyiseen kotiimme niin hyvin istu, on se varmasti esine, joka tulee aina kulkemaan mukanani.




Ensimmäinen ruokailuryhmä

Vajaa viisitoista vuotta sitten muuttaessamme mieheni kanssa ensimmäiseen omistusasuntoomme hankimme ensimmäisen kunnollisen ruokailuryhmän. Halusimme ison pöydän hyvillä tuoleilla, jonka ääressä olisi mukava istua yhdessä ystävien kanssa hyvästä ruuasta ja seurasta nauttien. Ruokailuryhmä ostettiin muistaakseni Askosta ja se oli nuorille muotoilijoille järjestetyn kilpailun tuotoksia. Sarja oli nimeltään Kotio ja huonekalujen lisäksi saamaan sarjaan kuului myös tekstiilejä. En tiedä mitä sarjalle tuon jälkeen tapahtui, mutta myynnissä se oli vain hetken verran.

Ruokailuryhmä on kotimainen, kaunis vanerin ja koivun yhdistelmä. En voisi olla tyytyväisempi tähän hankintaan, jonka ääressä edelleen ystävien sekä nykyisin myös lasten kanssa istumme. Laadukkaat materiaalit ovat kestäneet käytössä hyvin ja muotokieleltään yksinkertaisen kaunis ruokailuryhmä on hyvin ajaton, en voisi kuvitella kotiamme ilman sitä.




Ensimmäinen design-valaisin

Kotimme ensimmäinen design-valaisin oli Seppo Kohon suunnittelema Secto. Olin ihastellut valaisimen kaunista muotoilua ja uskalsin toiveen häälahjalistaan reilu yksitoista vuotta sitten kirjoittaa ja toiveemme toteutui, kiitos kummitädin! Valaisin on roikkunut siitä saakka ruokailuryhmän yläpuolelle jokaisessa kodissamme ja sen muotoilu ihastuttaa edelleen silmää päivittäin.




Omakotitalomme ensimmäinen valaisin

Toinen kotimme lahjaksi saatu valaisin on Lundian Soihtu. Jo omakotitaloamme suunniteltaessa tiesin, että olohuoneen nurkassa olisi täydellinen paikka Soihdulle. Ja sellainen siihen saatiin! Kiitos kuuluu anopille, joka toteutti haaveen tupaantuliaislahjan muodossa seitsemän vuotta sitten.  

Niinkään lukuvalona Soihtu ei toimi, mutta varsinkin näin pimeinä iltoina se luo kauniin tunnelmavalon ja on toki näyttävä ihan ilman valoakin. Tuotakaan kodin nurkkaa olisi enää hankala nähdä ilman Soihtua, joten yhteisiä vuosia on varmasti luvassa vielä monia!




Ensimmäinen design-löytö

Viidentenä listalleni päätyvät kotoamme löytyvät kaksi Domus-tuolia. Nämä klassikot ovat paitsi kauniit ja hyvät istua, liittyy näihin meidän kappaleisiin hauska tarina, joka oikeuttaa ne ehdottomasti listalle.

Olimme ystäväni kanssa kiertämässä muutamia vanhoja purettavaksi määrättyjä taloja erästä projektia silmällä pitäen. Erään talon kellarista löysimme neljä hylättyä tuolia, jotka pienen pyörittelyn jälkeen totesimme olevan Domuksia. Olimme molemmat innosta soikeina! Tuolit eivät kuitenkaan mahtuneet autoon, joten jouduimme jättämään ne vielä kellariin. Vaikka ne olivat olleet siellä jo vuosia, olimme aivan varmoja, että juuri nyt joku muu ne löytää ja hakee mukaansa. Muutaman tunnin jouduimme odottelemaan ennen kuin pääsimme niitä hakemaan isommalla autolla ja mikä helpotus oli, että tuolit edelleen olivat paikoillaan ja saimme ne mukaamme. Tuoleista kaksi tuli minulle ja kaksi ystävälle. Tuon päivän jälkeen en enää epäillyt sisustuslehdissä kirjoitettuja mahtavia roskalavalöytöjä urbaanilegendoiksi vaan uskoin, että joskus joku ihana voi oikeasti vaan tupsahtaa eteen hylättynä, koska minullekin kävi niin!

-Piia

19.11.2017

MYYNNISSÄ MYYJÄISISSÄ

  Viikon päästä lauantaina  Parolan Asemalla vietetään joulumyyjäisiä ja kuten aikaisemmin  kerroin, yksi ihana korttitehtailija pyysi minut sinne matkaansa. Näille joulumarkkinoille olen haaveillut aikaisempinakin vuosina meneväni, mutta aina on jotain muuta sattunut samalle päivälle, onneksi ei tänä vuonna! 

 Ystävän kauniiden korttien lisäksi päätimme askarrella yhdessä myytäväksi jotain muutakin ja ensi lauantaina pienestä myyntipöydästämme löytyy muun muassa perjantaisen kranssipajan tuotoksia sekä paperista ommeltuja säilytyspussukoita. 



Kransseja löytyy useammassa eri koossa, ovat sellaisia rennolla kädellä mutta suurella rakkaudella tehtyjä yksilöitä ja aikasta kauniita ainakin minusta! Myös paperisia säilystyspussukoita on eri kokoisia ja värisiä. Ovat kestäviä ja pestäviä ja juuri niitä, joille löytyy kotonta monta eri käyttötarkoitusta.



Myyjäiset alkavat lauantaina 25.11. kello 11 ja ovet ovat auki kello 16 saakka, lisäinfoa löytyy tapahtuman  facebook-sivuilta. Niin ja mikäli tunnelman nauttimisen lisäksi haluaa tehdä niitä jouluisia ostoksia, muista varata käteistä mukaan. Toivottavasti nähdään lauantaina!

-Piia

17.11.2017

ÄLÄ ANNA MARRASKUUN MASENTAA

  Marraskuu on ylittänyt jo puolen välin ja vaikka yleensä tähän sateiseen ja pimeään aikaan vuodesta kaipuu aurinkoon ja valoon kasvaa, tänä vuonna näin ei ole ollut. Olen huomannut, että kun arki pitää kiireisenä, välillä ehkä vähän liikaakin, ei marraskuu kaikessa harmaudessaan ehdi ärsyttää. 

Vielä paremmin jaksaa kun arjen ulkopuolella touhuilee mukavien asioiden parissa ja jos ei meinaa ehtiä, ottaa välillä ihan erikseen aikaa sille muulle mukavalle, aivan kuten tänään kun työpäivän sijaan minulla oli askartelupäivä. Vesisadekkaan ei haitannut kun ennen yhdeksää oltiin jo metsässä risuja hakemassa, jonka jälkeen pistettiin pystyyn pienimuotoinen kranssipaja ja askarreltiin tuleville joulumyyjäisille myytävää. Koko päivä askarrellen yhdessä ystävän kanssa on kyllä mitä mahtavin tapa viettää sateinen marraskuun perjantai!


  Ja kun kotona sytyttää muutaman kynttilän korvaa se ainakin melkein päivästä puuttuneet auringonsäteet. En väitä, että kieltäytyisin lentolipusta jonnekin lämpimään jos joku sellaisen minulle kiikuttaisi, mutta toisaalta muita kuukausia osaa arvostaa enemmän kun vuoteen kuuluu yksi marraskuu.

-Piia